Esitys turvallisuuden parantamiseksi metsästystilanteissa poronhoitoalueella

Kerhon harrastajakunnalle on noussut selkeästi esiin se turvattomuus, minkä suuressa mittakaavassa irtipidettävien hirvi- ja karhukoirien ja niitä tienvarsilta tutkapannoin seuraaminen on tuonut Lapin jahtimaille tullessaan. Tällaisen metsästystavan nähdään nyt jopa uhkakaavan koko harrastustamme tulevaisuudessa. Olemme 28.9.2016 kirjelmöineet tilanteesta alla olevan mukaisesti Riistakeskukseen sekä Metsähallituksen eräpalveluihin, jotta Lapissa koirilla metsästäminen voisi olla turvallista myös pienriistametsästäjille jatkossakin.

Pienikokoiset lintukoirat ovat toistuvien raateluiden kohteena

Metsähallituksen hallinnoimista maista Lapissa on tullut 2000 luvulla keskeisin ja tärkein koe- ja metsästysalue puuhun lintua haukkuville koiraroduille. Harrastajakunta on uskollinen asiakaskunta Metsähallituksen lupametsästysalueille. Erityisesti kuluneena jahtikautena on toistunut tapaus, jossa lintua haukkuva koira on koe- tai metsästystilanteessa joutunut yhden tai useamman isokokoisen metsästyskoiran päälle karkauksen kohteeksi. Näin on pelkästään kerhomme jäsenille tätä kirjoitettaessa tapahtunut ainakin viisi kertaa. Kuluneena vuosikymmenenä on joka vuosi lintua haukkuva koiria myös menettänyt henkensä isomman metsästyskoiran hampaissa. Vain harvoin on vahingon aiheuttaneen koiran omistaja saatu selville ja lopulta vastaamaan merkittävistä vahingosta. Todellista hyökkäysten määrää voimme kuitenkin vain arvailla. Nämä hyökkäykset aiheuttavat suurta ahdistusta harrastajakunnassamme sekä hiuksia nostattavia hetkiä metsästäjille, jotka yrittävät itsekin selvitä ehjin nahoin koirien päälle tulemisesta.

Ongelmista on ollut tietoa

Rovaseudun Pystykorvakerho ry. on kirjeessään Seppo Havun toimikunnalle vuonna 2003 tuonut esille näitä jo silloin näkyvissä olleita uhkakuvia.  Niitä ei kuitenkaan ole viimeisimmässä metsästysasetuksen muutoksessa noteerattu. Vastoin Suomen Riistakeskuksen alkuperäistä esitystä on hirvenmetsästys ensi vuonna koko Lapin alueella vain aikaistumassa ja kokemamme ongelmien tiedetään kasvavan silloin sietämättömiksi. Uuden asetuksen perusteella ovat isokokoiset hirvi- ja karhukoirat irti maastoissa 1.9.-31.12. välisen ajan, vaikka hirville tarkoitetusta kiimarauhoituksesta puhutaan samassa asetuksessa. Milloin meidän pienriistametsästäjien on turvallista metsästää koirillamme? Kuka kantaa vastuun kasvavista ristiriitatilanteista ja mahdollisista pakkokeinoista?

Lintukoiraharrastajat ovat tällä hetkellä todellisesta syystä huolestuneita turvallisuudestaan sekä omaisuudestaan. Edustamiemme perinteisten lintukoirarotujen kasvatus, niillä metsästäminen sekä säilyttäminen jälkipolville ei tarvitse Suomessa enää yhtään lisää vaikeusastetta.  Olemme olleet ylpeitä, että pystykorvilla metsästämistä on haettu Suomen Kennelliiton ja Metsästäjäliiton toimesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Nyt tarvitsemme myös suojaa metsissä, jotta se voisi olla tulevaisuudessakin mahdollista.

Useampi kuin yksi koira tekee tuhoja myös porokarjalle

On vain arvattavissa millaista vahinkoa saavat aikaan yksityisessä porokarjassa niihin tottumattomat suurikokoiset koirat. Onkin syytä kysyä, miksi poronhoitoalueella on edes tarvetta  laskea irti useampi hirvi- tai karhukoira samanaikaisesti? Poromiehiä haastateltaessa he puhuvat merkittävissä määrin porojen raatelemisesta ja jopa tapetuista poroista. Poroihin tottuneet ja niistä kiinnostumattomatkin koirat saavat joka vuosi näiden koirien tekemisen myös omalle syntilistalleen. Poroelinkeinolle tulee myös taloudellista vahinkoa vahingoittuneiden eläinten etsimisestä ja jo kertaalleen erotukseen kerätyn ja koirien hajottaman porokarjan uudelleen kasaamisesta. Rahassa mitattuna vahingot voivat olla merkittäviä. Myös koirien omistajille tulee isoja kuluja koska Lapissa on harvassa eläinlääkäreitä ja avun saaminen tulee Lapissa pitkien matkojen takia kalliiksi. Arvokas jalostuskoira on myös tuhansien eurojen arvoinen.

Ehdotukset yleisen turvallisuuden parantamiseksi ja porovahinkojen vähentämiseksi

Riistaviranomaisten ja metsästyksen aluelupia myöntävän Metsähallituksen tavoitteena luulisi olevan poistaa metsästyksessä havaitut epäkohdat.  Metsähallitukselta haettavaan hirvieläinten metsästyksen aluelupaan, karhunmetsästyslupaan sekä yleisiin metsästysohjeisiin tulisi yleisen turvallisuuden takaamiseksi laittaa selkeät määräykset, jotka estävät metsästysseurueita laskemasta irti useamman kuin yhden metsästyskoiran kerrallaan.

Suomen Riistakeskuksen Lapin aluetoimistolle osoitettuihin pyyntilupahakemuksiin tulisi liittää tieto siitä metsästetäänkö hirvieläimiä koirilla. Metsästykseen käytettävien koirien rekisteritiedot olisi hakemuksessa hyvä mahdollisten selvitysten takia ilmoittaa. Riistakeskuksen pyyntilupapäätöksiin tulisi myös laittaa selkeät määräykset kahden yhtäaikaisen koiran käytöstä hirvenmetsästykseen poronhoitoalueella.

Useamman koiran käyttö voisi joissain vaarallisen riistan pyynnissä olla edelleen mahdollista jos metsästyksessä käytettävät koirat olisivat varustettu edellä kuvattujen vahinkojen ehkäisemiseksi kuonokopilla.

PYSTYKORVAHARRASTUKSEN TIELLE NÄYTTÄÄ SYNTYVÄN VAIN LISÄÄ UHKAKUVIA
Metsästyskoiraharrastuksellamme sekä pystykorvaharrastajille tärkeällä tavoitteella säilyttää kotimaiset lintukoirat myös jälkipolville on aikojen saatossa ollut monenlaisia uhkakuvia. Osa aikaisemmista uhkakuvista on ollut ymmärrettävistä muutoksista johtuvia mutta nykyisin ne ovatkin yhteiskunnan eriskummallisista muutoksista kumpuavia. Tähänastisia uhkakuvia vastaan olemme kuitenkin voineet luoda jonkinlaisia tulevaisuuden suunnitelmia sekä myös toteuttaa niitä. Näin on viimeaikoinakin tapahtunut esim. koirien rekisteröintien putoamisen sekä terveyteen liittyvien uhkakuvien kohdalla ja nämä toimet ovat johtaneet ongelmien kääntymiseen positiivisempaan suuntaan.

Uudenlainen muutos, johon meillä luotoa kunnioittavilla pystykorvametsästäjillä ei tunnu tällä hetkellä olevan mitään mahdollista vaikuttaa on menossa hurjasti hupenevien metsästysmahdollisuuksien kohdalla. Tällä hetkellä näyttää jo siltä, että metsästysmahdollisuuksien puute lähitulevaisuudessa on nousemassa keskeiseksi ongelmaksi kasvattaa sekä säilyttää puuhun lintua luontaisesta haukkuvat koirakannat myös jälkipolville.

Metsästyskelpoinen metsä "katoaa nykyisin silmissä" ja metsästäjät sumppuutetaan


Pystykorvametsästykseen soveliaita metsiä on valtion rahapulaan vedoten erityisesti Lapissa hakattu liian rajusti  ja alati kiihtyvällä tahdilla jo parikymmentä vuotta. Tämä muita metsänkäyttömuotoja käyttäviä hirvittävä "kehitys" on esim. Rovaniemen valtionmailla johtanut tilanteeseen, että yhdistyksemme LINT-koetoiminta on täytynyt koemaastojen puutteen takia siirtää pidettäväksi pohjoisempien kuntien alueille. Myös puuhun haukkuvien lintukoirien metsästysmahdollisuudet monen muunkin kunnan alueella ovat nykyisin lähes olemattomat. Tämä hallitsematon muutos kasvattaa eriarvoisuutta ja kokeista sekä matkoista tulee entistä kalliimpia, mikä jättää heikompituloiset armotta kyydistä.

Nykymuotoisen "live"-hirvenmetsästyksen yleistyttyä ei lintukoiralla kannata, eikä yleensä ilman turvallisuuden vaarantumista tohdita, enää metsästää Rovaniemen alueen valtionmailla. Tähän muutokseen olemme joutuneet vastaamaan siirtymällä itsekin Metsähallituksen luparulianssin asiakkaiksi. Käytännössä pystykorvametsästäjät ovatkin jo Rovaniemen kunnan alueella menettäneet vapaaksi luonnehditun metsästysoikeutensa valtion hallinnoimilla mailla, sillä jäniksenpyynti tai elämöimismetsästys ketjussa ei ole meille järjellisesti ajateltava vaihtoehto. Tämä muutos ei kuitenkaan ole pelkästään Etelä-Lappilaisia pystykorvametsästäjien hermoja raastava ongelma vaan se koskettaa myös kaikkia etelämpää tulevia pystykorvametsästäjiä. Heidän ongelmanaan ovat lisäksi alati vaarallisemmaksi muuttuva susikanta sekä hirvikärpästen levittäytyminen, mikä tekee lintuhaukuille lähestymisestä varsin vastenmielisen tapahtuman.

Vauhdilla vähenevien metsästysmahdollisuuksien määrä onkin muuttumassa lintukoiraharrastajille avainkysymykseksi. Nykymuotoisella lupamyyntimenetelmällä harkitseva ja kestävällä tavalla metsästysretkensä suunnitteleva pystykorvamies saakin ostaa "nettihuutokaupasta" vai ei oota. Ei ole alkuunkaan hyväksyttävää, että on sormen nopeudesta kiinni kuka ehtii kirjata lupaostoksensa sähköiseen ostoskoriinsa. Tässä valossa lupaorganisaation suunnitelmat aloittaa kausilupien myynti vain etelän metsästäjille ei ole mitenkään hyväksyttävissä. Menettely kun supistaisi nykyistä kiintiötä entisetään.

Tekniikan kehitys pudottaa haja-asutusalueet kelkasta ja luvat karkaavat etelään
Nuori pystykorvaharrastaja Kemijärveltä kirjoittaa FB-yhteisössä tuntojaan tämänvuotisesta itä-lapin alueen metsäkanalintujen metsästyslupien myyntikäytännöistä seuraavasti:
"Pystykorvaharrastuksessa on hienoja ja ikimuistoisia päiviä. Ja sitten on näitä vähemmän hienoja, kuten Metsähallituksen lupamyyntipäivä kesäkuun alussa. Uskomatonta miten tähän ei saada järkeä..."



Vielä vuosikymmen sitten MH:n pienriistalupia sai ostaa rauhalliseen ja harkitsevaan tahtiin toimipaikkojen yhteydessä olleista luvanmyyntipisteistä. Luvat myytiin asiantuntevasti ja ostettiin harkitusti siinä järjestyksessä, kuin asiakkaat niitä jonottivat. Silloin lupamyyntijärjestelmän toimivuutta eivät asiakkaat kritisoineet, sillä luvansaannin ongelmana tuolloin oli vain paikallisen riistaorganisaation yli-innokas metsäkanalintujen rauhoitusintoa.

Tähän toimivaan järjestelmään on ”kehitys” tuonut tulostavoitteet ja myyjäorganisaation ystävälliset naiset on korvattu kasvottomalla ja tunteettomalla tietojärjestelmällä. Alun teknisten sekoilujen jälkeen on saatu muodostettua sähköinen myyntitapahtuma, joka ei taatusti jätä ketään sanattomaksi mutta toki useat ja varsinkin puhelimella operoivat täysin ilman lupia. Tällaisen järjestelmän luomisella viedään mielestämme uskottavuus tasapuolisesta ja läpinäkyvästä myyntilupatoiminnasta. Julkisuudessa eniten hekutetut lupa-alueet myydään nykyisin paniikinomaisessa ostoryntäyksessä. On aiheellista miettiä, onko tämä sattumaa vai pelkkää rahastusta? Miten nykymuotoinen lupamyyntijärjestelmä voi palvella järkevää ja kestävää metsästyskäyttäytymistä?

Uskomatonta miten Lapin pienriistalupien myyntiin ei saada järkeä

Aikaisemmin Lapin pystykorvaharrastajien suurimmat ongelmat olivat paikallisen riistaorganisaation yli-innokasta metsäkanalintujen rauhoitusinto. Tämän muuttamiseksi myös yhdistyksemme teki aikanaan hartiavoimin töitä. Se näytetään onohtaneen, sillä nykyisin lappilaiset eivät näytä pääsevän metsälle lupajärjestelmän kasvottomuuden ja lupa-alueiden metsästyskäyttömuotojen kehittymättömyyden takia.

On aiheellista kysyä, miksi Lapin kysytyimmät lupa-alueet tulevat aina myyntiin ensimmäiseksi? Miksi vähemmän kysyttyjen ja mutta haulikkometsästykseen jopa paremmin soveltuvien lupa-alueiden hintoja ei kysynnän ohjaamiseksi voisi laskea muita edullisemmaksi? Miksi alati hupenevaan ja vielä pystykorvilla metsästykseen soveltuviin metsiin ei näytä pääsevän metsälle kuin ylivertaisilla teknisillä välineillä varustetut ja hyvätuloiset etelän ketjumetsästäjät?