sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Suomenpystykorva ansaitsee arvostusta ja tarvitsee lisää harrastajia

Lintua puuhun haukkuvien koirien käyttö metsäkanalintujen metsästyksessä on perinteistä ja ulkomaalaistenkin ihannoimaa suomalaista eränkäyntiä parhaimmillaan. Haukkuvilla lintukoirilla metsästys on muuttunut hyvin vähän vuosikymmenien aikana. Metsästys tapahtuu mies ja koira
-periaatteella siten, että koiran tehtävänä on lintujen löytäminen sekä niiden pysyttäminen ja isännän tehtävänä on yrittää saada ne koiran avulla eräksi. Metsästysmuoto on taitoja vaativaa, tutkitusti riistalintuja oikealla tavalla valikoivaa ja aidosti kestävää metsästystä. Lintuja ei tässä metsästysmuodossa ammuta lentoon, jolloin haavoittamisen riskikin on pienimmillään.

Haukkuvan lintukoiran avulla metsästyselämys on tapahtumarikas jokaisena jahtipäivänä. Koiran toiminnan seuraaminen sekä luonnosta nauttiminen ovat pystykorvalla metsästävälle saaliin veroisia elementtejä.

Suomenpystykorva on supisuomalainen ja ainutlaatuinen rotu

Suomenpystykorvan tyyppinen punainen koira on todennäköisesti seurannut suomalaista metsästäjäkansaa Pohjois-Euraasian erämetsissä. Koirat auttoivat turkisten metsästyksessä jousikaudella ja vartioivat öisin leirinuotiolla sekä asuinpaikoilla.

Nykyinen suomenpystykorva on suomalaisen korkealuokkaisen koiranjalostustyön tulos. Se on erinomainen linnunhaukkuja ja on silmää hivelevän kaunis rotu. Useimmilla yksilöillä on valmiuksia kehittyä opetuksesta riippuen työskentelemään halutulle riistalle ja se haukkuu myös suurriistaa. Alkuperäisen suomenpystykorvan luonteeseen on saatu jalostusvalinnoilla lisää sosiaalisia piirteitä ja se soveltuu myös perhekoiraksi. Rotu on lisäksi erittäin helppohoitoinen.

Suomenpystykorvalla on voimakas riistavietti. Sen metsästysvaltteja ovat erinomaiset aistit, hyvä haku ja löytökyky, nopea reagointikyky, yhteistyöhalukkuus ja erinomainen suuntavaisto.

Vaikka suomenpystykorva työskentelee metsällä itsenäisesti, on se myös hyvin ohjattavissa. Sen käyttökelpoisuutta metsästyksessä lisää erinomainen suuntavaisto ja ominaisuus säännölliseen yhteydenpitoon isäntäänsä sekä kyky palata lähtöpaikalle työskentelyn päätteeksi.

 



 










 

 
 

Harrastajien huolena ovat alentuneet rekisteröintimäärät ja rodun tulevaisuus


Suomenpystykorvien kasvatustoiminnasta kiinnostuneet henkilöt kokoontuivat 16.- 17.5.2015 Iso-Syötteelle rodun kolmansille kasvattajapäiville. Ohjelmassa oli mm. jalostuksellisia luentoja, tietokantakoulutusta sekä keskustelupaneeli ajankohtaisista asioista.

Yhteinen huoli rodun harrastajilla on alas painuneet rekisteröintimäärät. Vaikka pennuilla onkin edelleen kiitettävästi kysyntää, siihen ei ole kyetty riittävästi vastaamaan. Kasvatustoiminta ei ole rotujärjestön toimenpiteistä huolimatta näyttänyt elpymisen merkkejä. Rotu ja sen kasvatustoiminta kaipaa selvää kasvua ja sitä kautta vakaampaa sekä turvallisempaa tulevaisuutta.

Haukkuvilla lintukoirilla metsästystä tulee osata kotimaassakin arvostaa

Suomenpystykorvien rekisteröinnit ovat olleet laskusuhdanteessa 1970-luvulta lähtien. Rekisteröintimäärät ovat viime vuosina laskeneet tasolle, jossa rodun terveyden ylläpitäminen voi tulevaisuudessa vaikeutua. Metsästysmahdollisuuksien radikaali väheneminen, yhteiskunnan kaupungistuminen ja metsästysaikamuutokset ovat vähentäneet lähinnä metsästäjien omistuksessa olevan rodun määrää. Huonot metsäkanalintuvuodet ja niitä seuranneet metsästysaikarajoitukset ovat menneinä vuosina olleet erityistä myrkkyä suomen kansalliskoiran kasvatukselle. Ilman säännöllistä metsästysaikaa kasvatustoimintaa ei voida ylläpitää sekä näitä kansallisaarteita säilyttää jälkipolville.

Käänne parempaan metsästysaikasääntelyyn tapahtui lopulta vuonna 2011, kun metsästysaikojen rajoittaminen siirtyi riistahallinnon uudistuksessa riistanhoitopiireiltä maa- ja metsätalousministeriön päätettäväksi. Tämä uudistus oli koirametsästäjille selkeä parannus, sillä se lopetti ainakin lapissa metsäkanalintujen ylimitoitetut metsästysaika lyhennykset ja on siltä osin parantanut mahdollisuutta säilyttää ainutlaatuiset puuhun lintua haukkuvat koirat.

Maa- ja metsätalousministeriö on nyt käynnistänyt myös metsästyslain uudistamistyön. Siihen on jo alueellisten riistaneuvostojen tekeminä esitetty muutoksia myös metsästysaikoihin. Ne ajavat ennakkotietojen perusteella lähinnä suurriistametsästäjien etuja. Onkin syytä ihmetellä, miksi lintukoirajärjestöt, joiden jäsenkunta koostuu pienriistametsästyksen osaajista, näyttäisivät kokonaan puuttuvan riistaneuvoston sidosryhmistä.

Suomessa on juhlapuheissa osattu arvostaa eräperinteitä ja vaadittu niiden palauttamista arvoonsa. Julkisuudessa tällaisina on kuitenkin mainittu vain karhun kevätmetsästys sekä latvalintujahti. On aiheellista kysyä, miten nyt palautetulla latvalinnustuksella voi olla kansallisessa riistapolitiikassa arvostetumpi asema kuin ainutlaatuisella suomalaisella lintukoiralla. Aloitetun riistapolitiikan uudistamistyön aikana onkin syytä nostaa esille myös haukkuvilla lintukoirien metsästysperinteen jatkuvuuden tarkastelu. Suomenpystykorva sekä haukkuvilla lintukoirilla metsästäminen tulisi Suomessakin tasapuolisesti nostaa sille kuuluvaan arvoonsa.

Uudistamisesta käytävässä keskustelussa tulemme lintukoiraperinteitä vaalivana yhdistyksenä olemaan mukana esittämällä kysymyksiä, miten yhteiskunta ja riistaviranomaiset voisivat osaltaan kantaa vastuuta kansallisesta lintukoira perinteestä. Miten metsästysajoista käytävässä keskustelussa ja metsästyssäädöksissä voitaisiin ottaa huomioon se, että suomenpystykorvien kantojen säilymiselle olisi tulevaisuudessa paremmat edellytykset? Nykyinen tila, jossa rodun säilyminen jälkipolville on vain yksittäisten harrastajien käsissä, ei takaa suomenpystykorvan säilymistä ja siten olennainen osa ikivanhaa suomalaista metsästyskulttuuria on uhattuna.